RiinaLansi

Kellot lyövät julkiselle rakentamiselle

Sisäilmayhdistyksen ja suurten kuntien tekemässä tuoreessa ilmanvaihtoa koskevassa suosituksessa esitetään, että ilmanvaihto kytkettäisiin päälle 2 t ennen rakennuksen käyttöajan alkamista ja pois päältä 1–2 t käyttöajan päättymisen jälkeen. https://yle.fi/uutiset/3-10686618?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR1hCpInNa7kMw6KxoCGLmjRuGshsmmdYRBWkH-L8k4-NSzV_LGMRayMxT0. Jokainen rakennus on kuitenkin yksilö, ja ottaen huomioon julkisten rakennusten hyvin vaihtelevan kunnon, niin ilmanvaihto tulee olla päällä 24/7. Jopa Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell on epäileväinen ko. suosituksen toimivuuteen.

Valtakunnallisella, parlamentaarisella, pääministeri Juha Sipilän ideoimalla ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen toimeenpanemalla julkisiin rakennuksiin kohdentuvalla Terveet tilat 2018-2028 -toimenpideohjelmalla on runsaasti haasteita edessään, kun käydään läpi rakennusalan ja kiinteistönpidon normeja, sekä tietysti selvittäessä sisäilmasairastuneiden turvaa ja työhön paluun mahdollisuuksia. Ohjelma käynnistyi 1.7.2018 ja jatkuu 10 vuotta. Ohjelmassa ovat käytännössä mukana neljä ministeriötä ja kaikki mahdolliset toimijat. Viimeisimmässä ohjelman foorumissa suurista kunnista moni oli jo mukana. Tulosta pitäisi siis syntyä.

Kiinteistönpidon kulttuurin tulee muuttua ennakoivaksi ja päätöksenteon tukea resurssien kohdentumista oikein. Esimerkiksi laajoja kuntoselvityksiä, joissa avataan rakenteita ja otetaan näytteitä, kannattaa tehdä. Vain sillä tavoin tiedetään, mitä rakennukselle kannattaa tehdä. On selvää, että useimmat kuntarakennukset (päiväkodit, oppilaitokset, terveysasemat, hallintorakennukset ym.) tulevat kuntoon vain laadukkailla peruskorjauksilla tai uudisrakentamalla, kunhan myös hankinnassa on mukana selkeät laatu- ja vastuukriteerit. Kosteudenhallinta-asetus edellyttää uusia toimia ja Oulussa kehitetty Kuivaketju10-toimintamalli on otettu käyttöön monessa kunnassa. Terve talo -kriteereiden toivoisi leviävän vielä lisää, ja asiakkaiden, olkoon sitten kunta tai yksityinen, pitäisi vaatia rakennuttajilta kilpailutusta ja hankintaa aina Terve talo -kriteereiden mukaisesti.

Mielenkiintoisinta on, miksi olemme siinä tilanteessa, että julkisessa omistuksessa oleva kiinteistömassa on niin huonossa kunnossa. Yksi syy on se, että suuretkaan kunnat eivät ole järjestelmällisesti ja ennakoivasti huolehtineet kiinteistöjensä kunnosta. Laajoja, kattavia kuntotutkimuksia ei muutamia vuosia sitten oltu tehty kuin muutamia, vaikka rakennuksia on satoja. Kiinteistöstrategiat puuttuvat. Monia rakennuksia on myös korjailtu vain osittain. Hometta on peitelty maalilla, vaikka rakentamista koskevissa säädöksissä on ollut jo kauan velvoite siitä, että kosteus- ja homevaurioituneet rakenteet tulee aina vaihtaa. Ilmanvaihdon lisäystarpeet ovat olleet myös ilmeiset esimerkiksi koulurakennuksissa lapsimäärän lisääntyessä. Moneen rakennukseen asennettiin koneelliset tulo- ja poistoilmanvaihtolaitteet 1990-luvulla, joka pahimmillaan aiheutti huonokuntoisessa rakennuksessa massiivisen sisäilmaongelman. Ilman tutkimiseen on käytetty aikaa ja resursseja, vaikka tutkimuksista tehtävät johtopäätökset ovat olleet vaikeita.

Tällä hetkellä tilanne on toinen esimerkiksi Helsingissä. Puotilan koulun vuosi sitten julkisuudessa olleen tilanteen seurauksena tehtiin Sisäilmaohjelma vuosille 2018-2028 ja samalla listattiin lähivuosina uudisrakennettavat ja peruskorjattavat päiväkoti- ja koulurakennukset, joita on yli 80. Aiemminkin on Helsingissä ollut kohtuullisen paljon investointirahaa kiinteistöihin, mutta sitä ei ole tarkastusvaliokuntien raporttien mukaan käytetty. Olisi toivonut, että valtuusto olisi asiassa ollut jämäkämpi, vaatinut rakennusten kunnon selvittämistä ja asiantuntevia korjaussuunnitelmia jo 20 vuotta sitten.

Suurin, valtakunnallisesti esille noussut kiista koskee sisäilmasta sairastuneiden ja oireilevien kohtelua. Työpaikkakyvyttömyyttä ei sosiaali- tai vakuutusturvassa hyväksytä, siitä huolimatta, vaikka tiedetään että kosteus- ja homevauriot sairastuttavat ja rakennusmateriaaleista johtuvat epäpuhtaudet (esim. VOC-yhdisteet) sairastuttavat. Lapset joutuvat jäämään pois koulusta, kun korvaavaa opetuspaikkaa ei löydy. Vanhusten herkkä terveys kärsii sisäilmaongelmista kohtalokkain seurauksin. Kyseessä on siis kansanterveyden ja inhimilliseltä kannalta hyvin merkittävä asia.

Sairastumisia on vähätelty ja taas uudelleen vähätelty, sekä kiinteistöjen omistajien että joidenkin lääkäreidenkin toimesta. Myös sosiaali- ja terveysalan virkamiehillä on ollut oma osuutensa siinä, että vakuutusturvaa ei ole lähdetty kehittämään. Tilalle on STM:ssä perustettu toiminnallisten häiriöiden kokonaisuutta selvittävä työryhmä, johon myös sisäilmasta sairastuneet on yhytetty mukaan. Vuonna 2015 luotiin ympäristöherkkyys-diagnoosi, joka ei kuitenkaan anna vakuutusturvaa. Hyvä, että asiaa on mietitty ja jotain tehtykin, mutta edellä mainitut toimet eivät todellakaan vastaa epäpuhtaan sisäilman aiheuttamiin tarpeisiin riittävällä laajuudella.

Kansalaisvaikuttaminen sisäilmasairastuneiden turvan kehittämiseksi on ollut aivan välttämätöntä. Viimeisimpänä Sisäilmaliike NYT on ansiokkaasti kerännyt sekä poliitikkojen että vaikuttajien nimiä aloitteeseen sisäilmasairastuneiden aseman kehittämiseksi.

Sisäilman laatuun vaikuttavat aina käytössä olevat materiaalit. Uusista kalusteista ja tekstiilipintaisista matoista näyttää tulevan aina emissioita. Lisäksi on syntynyt uusi vakava huoli koskien kierrätysmateriaalien käyttöä rakennusmateriaaleissa, koska teollisuudella on liian kattava tuotesuoja. Ympäristön ja ilmastonmuutoksen kannalta tärkeää on, että materiaaleja kierrätetään, mutta samalla pitää nykyistä tarkemmin huolehtia tuoteturvallisuudesta ja kemikaaliturvallisuudesta sekä näiden sääntelystä EU-tasolla. Päästöttömiä materiaaleja, jotka on tehty lähellä, kannattaa ilmastonmuutoksenkin nimissä jokaisen suosia.

Toinen suuri huoli tulee julkisiin rakennuksiin liittyvistä neliöiden säästöpaineista. Kiinteistönpidon keskeisimpiä kysymyksiä viime vuosikymmeninä on ollut energiansäästö. Siihen kulminoituu niin ilmanvaihdon ylläpito kuin myös tilojen koko.

Tarvitsemme jatkossakin päiväkoti- ja oppilaitosrakennukset, terveysasemat, vanhustenkodit ja -laitokset ja monet muut rakennukset. Nämä pitää ja kannattaa rakentaa sekä hankkia viisaammin kuin mitä viime vuosikymmeninä on tehty. Tämä tarkoittaa myös, ettei neliöissä ja rakennusmateriaaleissa kannata tehdä tarpeettomia säästöjä, joista tulee kuitenkin myöhemmin suurempia kuluja. Meillä ei ole varaa muuhun kuin laatuun ja viisaisiin päätöksiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset